East Side Gallery

Tämä historiallinen pätkä Berliinin muuria oli melkoisen mykistävä. Pitkä tovi vierähti muurin viertä kulkiessa ja moninaisia taideteoksia ihaillessa. Mutta veti myöskin hieman hiljaiseksi tuo muurin läsnäolo. Vaikea kuvitella että vasta oikeasti aika vähän aikaa sitten, kaupunki on ollut kahtia jaettuna. Ja kuinka se on vaikuttanut kaikkeen, ja kaikkiin. Ja vaikuttaa varmasti vielä pitkään.

Mutta tässä kuvia Gallerysta, voin suositella ihan jokaiselle. Jos Berliiniin matkaa, tämä on ehdottomasti nähtävä!

Tämä muurien murtumista kuvaava teos oli vaikuttava.

Tämä lienee yksi East Side Galleryn tunnetuimpia teoksia.

Tässä siis vain murto-osa muurin taideteoksista, ja ottamistani kuvista. Näkemistä riittää!

Ihana, kiireinen kevät!

Tuntuu, että vasta oli tammikuu. Ja ne lumet, ja pakkaset. Ja kuinka sitä kevättä silloin odotti kuin kuuta nousevaa. Nyt se on ihan oikeasti täällä! Mukavaan saumaan sattui pääsiäinen tänä vuonna, aurinkoista ja lämmintä on riittänyt. Tänään lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ilman takkia liikenteeseen, enkä palellut! Ihan huippua! Yleensä nimittäin palelen aina, ja siksi talvi onkin mitä inhottavinta aikaa.

Päivätöitteni lisäksi olen täällä puuhaillut muutamia juttuja, paljon suunnittelua tulevista projekteista, ja sainpa myös valmiiksi asti yhden jutun johon sain hankittua tarpeet jo viime syksynä, mutta joka talven yli odotteli tekoaan. Siitä kohta enemmän.

Suunnitteilla minulla on lankkupöydän lisäksi: kankaasta pingotettu taulu meidän eteisen seinälle, mahdollisesti myös teinin huoneeseen jos löydämme yhteisymmärryksessä jonkin kivan kankaan, virkattu matto käytävään ja/tai keittiöön, makuuhuoneen seinien maalaus, parvekkeen lattia. Lisäksi ompeluhommia olisi, sohva vaatisi piakkoin uudet päälliset, ja tarkoitus olisi ommella kummilapsille jonkinlaiset unilelut. Niitä varten olenkin jo keräillyt ideoita käsityölehdistä.

Sitten tietysti kotona riittäisi paljon tylsempääkin hommaa, kaappien siivousta ja tyhjennystä, ikkunoiden pesua, jne.jne.jne. mutta kummasti mukavampaa on aina puuhailla jotain muuta...

Lavapöytä! Tuntuu olevan aikamoinen "hitti"tällä hetkellä, enkä yhtään toisaalta ihmettele. Kustannukset varsin huokeat, hauska ja helppo tehdä ja lopputuloskin on nätti! Tein meidän pöydän kahdesta eurolavasta, joista sahasin yhden tuollaisen välikön verran pois, pienempi pöytä sopi parvekkeellemme paremmin. Sitten maalasin lavat. Ensimmäisen kerroksen maalasin reilusti ohennetulla huonekalumaalilla. Yhdellä maalikerroksella sai aikaan jo melko kivaa jälkeä ja totesinkin kuivumisen jälkeen, että maalankin toisen kerroksen ainoastaan päällimmäisiin osiin pöytää. Onkin tietysti aika makuasia, minkälaista pintaa haluaa ja tavoittelee pöytään. Itse halusin jättää sen aika rouhean näköiseksi, enkä edes hionut pintoja lainkaan vaan kaikki tikut ja lohkeamat saavat näkyä niinkuin ovat. Papan tallin kätköistä löytyi vielä lasilevy pöydän päälle, loistavaa!

Nyt parveke odottelee kesäpuutarhaa vielä koristamaan. Olen jo idätellyt keittiössä muutamia kasveja, jotka pikkuhiljaa saavat siirtyä parvekkeelle isompiin ruukkuihin. Niistä voisinkin tehdä seuraavan postaukseni.

Aurinkoisia päiviä!

Berliini!

Palasin reissusta viime viikon keskiviikkona, ahersin reippaana töissä loput kaksi päivää ja sitten olikin onneksi viikonloppu. Enpäs arvannutkaan kuinka saattaa lomailu väsyttää! Lomalla tuli käveltyä kymmeniä kilometrejä, kahden ensimmäisen päivän aikana kulutimme Berliinin katuja yli 25kilometriä. Ei se tosin siltä tuntunut kuin vasta aina illalla kun pääsimme hotellille, kaupunki on nimittäin niin täynnä kaikkea katseltavaa että niitä askelia ja kilometrejä tulee ihan huomaamatta.

Winterfeldtplatzin lauantaimarkkinat

Berliini todellakin ylitti kaikki vähäisetkin odotukseni moninkertaisesti, odottamani karu, kylmä ja jopa ankeakin kaupunki paljastui kerrassaan ihanaksi! Täynnä kivoja kahviloita, erilaisia ravintoloita, houkuttelevia pikkuliikkeitä. Ja puistoja, jotka olivat vasta vihertymässä. Voin vaan kuvitella kuinka kauniilta ne muutamien viikkojen kuluttua näyttävät kun saavat enemmän vihreää väriä. Piknik Tiergartenissa houkuttelee... Kaikenkaikkiaan Berliinistä tuli vahvasti sellainen olo että tänne palaan. Berliini taitaa olla kaupunkina sellainen, että se toimii ja on mukava mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta haluaisin ehkä nähdä kaupungin seuraavan kerran alkusyksystä, syyskuussa mahdollisesti.

Tiergarten

Tytöille tuliaisiksi matkalta tarttui tietysti vaatteita. Saksassa on paljon kivoja vaateliikkeitä, sellaisia joita Suomessa ei ole, ja joista saa kivoja, laadukkaita ja edullisia lastenvaatteita. Myös kenkiä olen tainnut tuoda jokaiselta Saksanreissultani, ne ovat siellä myös edullisempia kuin täällä. Kaikenkaikkiaan Saksassa on edullisempi hintataso kuin Suomessa, elintarvikkeissa, kosmetiikassa, vaatteissa ja kaikenlaisessa ihan jokapäiväisessä tarvikkeessa. Luomutuotteita on tarjolla enemmän ja laajemmin kuin meillä Suomessa.

Alexanderplatzin Galeria Kaufhof

Joukkoliikenne toimii Berliinissä tosi hyvin. Käytössä on niin bussit kuin raitiovaunutkin, sekä S-bahn ja U-bahn, joista ensimmäiset ovat "lähijunia" ja toiset maanalaisia. Tosin löysimme poikkeuksia tähän sääntöön mutta joka paikkaan pääsimme näillä bahneilla perille. Kovin edullista joukkoliikenteen käyttö ei ole, kertalippu maksaa 2,60€. Sillä saa matkustaa kaksi tuntia. Myynnissä on myös "tageskarte", joka on hinnaltaan 6,70€, sillä saa matkustaa rajatta päivän ajan. Me matkustimme kuitenkin suurimman osan kävellen, joten niihin muutamiin metromatkoihin meille riitti hyvin kertaliput. Vaikka Berliini on melkoisen laajalle levittäytynyt kaupunki, maasto on kuitenkin tasaista ja joka paikkaan on hyvät kävely-yhteydet. Ja kävellessä kuitenkin näkee ja kokee tuhannesti enemmän kuin junassa istuen, joten suosittelen varaamaan hyvät kävelykengät ja aikaa.

Oranienburger Tor U-bahn asema

Berliinissä pidin sen vaihtelevasta arkkitehtuurista. Mihin tahansa katsoikin, lähes poikkeuksetta vierekkäin oli jotain tosi uutta ja modernia, ja jotain todella vanhaa. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.

Unter den Linden- katu

Berliinin tuomiokirkko ja tv-torni

Berliinissä kaikenlainen katutaide kukkii. En ehkä missään ole nähnyt niin paljon maalattuja talonpäätyjä, aitoja, postilaatikoita jne.jne. Vieläkään en ole ihan varma, tykkäsinkö oikeastaan niistä, mutta vaikutuksen ne teokset tekivät. Streetartin huippuna oli ehdottomasti Eastside Gallery, hieman päälle kilometrin mittainen matka Berliinin muuria, alkuperäisellä paikallaan, eri taiteilijoiden maalauksin ja graffitein koristelemana. Luulen, että tästä täytyy tehdä erillinen kuvapostaus, kuvia nimittäin tuli otettua ihan järjetön määrä. Niin järjettömän hienoja teokset kaikessa erilaisuudessaan ja erikoisuudessaan olivat!

Eastside gallery, tai vain pieni osa siitä siis

Lisää matkajuttuja, gallerysta, ja siitä konsertistakin taas myöhemmin.

"Tschüss!" Niinkuin iloiset berliiniläiset tapaavat lähtiessään sanoa!

Pää pitäisi olla jo tyynyssä...

Sillä huomenna lähtee lento Berliiniin, aikaisin aamulla!! Otetaan pikkuinen loma siskon kanssa ihan kahdestaan. Hassua, vaikka ollaan matkailtu aikas paljon molemmat ja yhteisiäkin reissuja on ollut monia, tämä on ensimmäinen, jolle lähdetään ihan vain me kaksi.

Tiedossa kävelyä, katselua, hyvää ruokaa, viiniä ja toivottavasti lämmintä säätä. Berliiniin on näillä näkymin maanantaiksi luvassa jopa +14c! Aika ihanaa, siellä on kevät jo pitkällä!

Jännää nähdä, minkälainen kaupunki Berliini on. Olen matkaillut Saksassa aiemminkin, Düsseldorf, Köln, München ja muutamat pienemmät paikat on jo läpikäytyjä ja oikeastaan kaikista niistä olen tykännyt paljon odotuksiani enemmän. Saas nähdä!

Matkasuunnitelmaan kuuluu myös eräs konsertti, mutta siitä ja matkastamme lisää myöhemmin kun palaan taas kotiin!

Viikonlopusta, ja lapsista

Olipas vaan ihanan rento viikonloppu. Sellainen fiilis, ettei tehty oikein mitään, mutta kuitenkin tehtiin vaikka ja mitä. Sunnuntaina käytiin katsomassa lasten kanssa "Onneli ja Anneli". Tykättiin kaikki! Piristi mieltä kummasti kaiken tämän harmaan keskellä elokuvassa reippaasti käytetyt värit! Ja kesäiset maisemat tietysti! Mutta täydet pisteet annan kyllä ehdottomasti lavastuksesta sekä puvustuksesta. Tykkään kovasti siitä, että lähivuosina on tullut ihan hirmuisen paljon hyviä, laadukkaita ja nimenomaan lapsille tehtyjä Lasten elokuvia. Ja niitä katsoo kyllä mielellään itsekin! Onneli ja Anneli kuuluu mun lapsuuden suosikkisatuihin, heistä luen omille tytöillenikin kernaasti. Joka kerralla tarina osaa olla aina yhtä satumainen ja ihastuttava. Jos et ole Onneliin ja Anneliin vielä tutustunut, suosittelen lämpimästi. Meillä luetaan muutenkin melko paljon kirjoja, niistä voisinkin tehdä joskus ihan erillisen postauksen.

Sitten lapsiin. Meidän perheessä vallitsee melkoinen akkavalta, sillä minun lisäkseni perheeseemme kuuluu kaksi tytärtä, sekä pikkuinen lemmikkipupu, tyttö sekin, kuinkas muutenkaan. Voi meidän perheen iskäparkaa, kun kaikki naispuoleiset satumme huonolle tuulelle samaan aikaan...

-Neiti Teini, joka on aina ollut melkoisen kiltti ja rauhallinen tapaus. Herkkä, taiteellinen taivaanrannan maalari, joka kaikessa suurpiirteisyydessään on ihan valtavan suloinen ja ihana, mutta toisinaan myös niin järjettömän ärsyttävä ja vaivalloinen. Tällä neidillä on tavarat usein kadoksissa, sukat eri paria, aina vähän kiire joka paikkaan koska kello ei ole soinut, tai oikeita kenkiä ei ole löytynyt, tai neiti ei ole osannut valita minkä takin laittaa päälleen...Alkavan teini-iän myötä tästä neidistä on alkanut löytyä myös hiukka pippurisempaa puolta, meillä paiskotaan ovia ja jopa huudetaan joskus! Kaikenkaikkiaan, on kyllä aika uskomattoman hienoa huomata että siitä pikkuisesta esikoisesta on kasvanut upea nuori neiti. Neiti harrastaa musiikkiteatteria, ja esiintymiset ovat tälle mammalle ihan kamalia! Olipa kyseessä kuinka iloinen ja vauhdikas numero tahansa, itken. Aina. Tiedän, tosi noloa. Etenkin Neiti Teinille :)

-Neiti Uhmis, joka jo odotusaikana yritti kaikilla voimillaan potkia itseään ulos mun vatsanahan läpi. Syntyi horoskooppimerkkinään härkä, ja sitä todella onkin. Vahvatahtoinen, pieni jukuripää, joka osaa tuittuilla voimakkaammin kuin siskonsa koskaan. Välillä unohtaa neidin olevan vasta aika pieni, kun hän on tuollainen tarmonpesä kuin on. Ilmoittanut että haluaa olla isona taitoluistelija tai pizzanleikkaaja (itse kannustan tuohon ensimmäiseen, ei sillä että pizzanleikkaajissa mitään pahaa olisi). Joskus tuntuu että pikkuneiti on se joka tätä perhettä johtaa, viikonloppuisin kello:8.30 käy tiukka käsky: "Mulla on nälkä. Nyt leipää, voita, juustoa, kurkkua ja jogurttia pöytään."

Ikäerostaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tytöt ovat aika hellyyttäviä kaveruksia. Teinikin "taantuu" leikkimään pikkusiskon kanssa kotioloissa melko usein. Ja onhan se maailman kauneinta katsella sivusta, kuinka nuo kaksi toisiaan katselevat. Pienempi isompaa ihailevasti, mallia ottaen. Isompi pienempää hellästi ja huolehtien. Minun maailmani tärkeimmät kaksi.

Kevään projekti ja hiukan aiempia kätteni töitä

Kevään ja kesän aikana minun on tarkoitus tehdä meille uusi ruokapöytä. Olemme jo pitkään haaveilleet mieheni kanssa lankkupöydästä. Sellaiset taitaakin olla hiukan muotivillitys, mitä olen asiaa googlaillut. Olen nimittäin etsiskellyt vähän ideoita siitä, minkälainen runko pöydässä tulisi olla, ja minkä paksuiset lankut näyttävät hyvältä. Asia alkaakin pikkuhiljaa hahmottumaan ja luulenpa että pian alkaa myös tapahtumaan! Tänään jo soittelin isälleni "tilavarausta". Papalla on nimittäin maailman mainioin autotalli jossa näitä juttuja touhuilla. Tai autotalli lienee kyllä väärä sana, rakennusta kun ei alunperinkään rakennettu autoa varten vaan juurikin kaikenlaista harrastelua varten. Loistavaa, kun on olemassa tuollainen tila. Me nimittäin asumme pienehkössä kerrostaloasunnossa, jossa minkäänlainen nikkarointi on aikalailla mahdotonta.

Viime kesän lomapäivinä entisöin yhden pikkulipaston, jonka sain tätini kätköistä. Lipasto oli pitkään ulkona säilytyksessä, joten se kaipasikin aikamoisia toimenpiteitä. Ajattelin ensin vain hioa ja lakata sen, mutta alettuani levittää lakkaa, tajusin pian ettei hommasta tule mitään. Uusi hionta ja järeämmät aseet käyttöön. Ruiskumaalasin elämäni ensimmäistä kertaa! Se oli aika haastavaa, mutta todella hauskaa. Ja kuinka hienoa jälkeä laitteella saakaan aikaan. Ei huolta siveltimen jäljistä.

Tässä "ennen"-kuva:

Ja tässä "jälkeen":

Nuo vanhat vetimet irroitin ja paikkasin ylimääräiset reiät pikasiloitteella ennen maalausta. Uudet vetimien nupit on ostettu pitkän mietinnän jälkeen Bauhausista.

Lipasto sai uuden kodin meidän eteisestä jossa se toimii laskutasona ja postien säilytyshyllynä.

Tuli aika kiva, eikö?

Kurkistuksia minun elämääni, tervetuloa mukaan!

Niin paljon ajatuksia, uusia ideoita, pohdintoja, kaikkea maan ja taivaan välimaastosta. Tuli sellainen olo, että haluan saada niitä vähän "paperille".

Luvassa asiaa ainakin lapsista, sisustamisesta, erilaisista kädentöistä nikkaroinnista virkkaukseen, ruuanlaitosta, matkailusta ja ihan siitä kaikesta, mitä elämään kuuluu. Minusta elämän kuuluu olla värikästä, täynnä eri makuja, tuoksuja, ääniä. Niinä hetkinä kun maltan pysähtyä, imen itseeni kaikkea, kaikilla aisteilla. Maailma on kuulkaas aika magee paikka!

Niin ja tuo blogin nimi, se on se, kun on masun pohjassa kutittaa, sydäntä rutistaa, on pakko laittaa silmät kiinni, kyyneleet pyrkii esiin ja huomaa hymyilevänsä.