Pää pitäisi olla jo tyynyssä...

Sillä huomenna lähtee lento Berliiniin, aikaisin aamulla!! Otetaan pikkuinen loma siskon kanssa ihan kahdestaan. Hassua, vaikka ollaan matkailtu aikas paljon molemmat ja yhteisiäkin reissuja on ollut monia, tämä on ensimmäinen, jolle lähdetään ihan vain me kaksi.

Tiedossa kävelyä, katselua, hyvää ruokaa, viiniä ja toivottavasti lämmintä säätä. Berliiniin on näillä näkymin maanantaiksi luvassa jopa +14c! Aika ihanaa, siellä on kevät jo pitkällä!

Jännää nähdä, minkälainen kaupunki Berliini on. Olen matkaillut Saksassa aiemminkin, Düsseldorf, Köln, München ja muutamat pienemmät paikat on jo läpikäytyjä ja oikeastaan kaikista niistä olen tykännyt paljon odotuksiani enemmän. Saas nähdä!

Matkasuunnitelmaan kuuluu myös eräs konsertti, mutta siitä ja matkastamme lisää myöhemmin kun palaan taas kotiin!

Viikonlopusta, ja lapsista

Olipas vaan ihanan rento viikonloppu. Sellainen fiilis, ettei tehty oikein mitään, mutta kuitenkin tehtiin vaikka ja mitä. Sunnuntaina käytiin katsomassa lasten kanssa "Onneli ja Anneli". Tykättiin kaikki! Piristi mieltä kummasti kaiken tämän harmaan keskellä elokuvassa reippaasti käytetyt värit! Ja kesäiset maisemat tietysti! Mutta täydet pisteet annan kyllä ehdottomasti lavastuksesta sekä puvustuksesta. Tykkään kovasti siitä, että lähivuosina on tullut ihan hirmuisen paljon hyviä, laadukkaita ja nimenomaan lapsille tehtyjä Lasten elokuvia. Ja niitä katsoo kyllä mielellään itsekin! Onneli ja Anneli kuuluu mun lapsuuden suosikkisatuihin, heistä luen omille tytöillenikin kernaasti. Joka kerralla tarina osaa olla aina yhtä satumainen ja ihastuttava. Jos et ole Onneliin ja Anneliin vielä tutustunut, suosittelen lämpimästi. Meillä luetaan muutenkin melko paljon kirjoja, niistä voisinkin tehdä joskus ihan erillisen postauksen.

Sitten lapsiin. Meidän perheessä vallitsee melkoinen akkavalta, sillä minun lisäkseni perheeseemme kuuluu kaksi tytärtä, sekä pikkuinen lemmikkipupu, tyttö sekin, kuinkas muutenkaan. Voi meidän perheen iskäparkaa, kun kaikki naispuoleiset satumme huonolle tuulelle samaan aikaan...

-Neiti Teini, joka on aina ollut melkoisen kiltti ja rauhallinen tapaus. Herkkä, taiteellinen taivaanrannan maalari, joka kaikessa suurpiirteisyydessään on ihan valtavan suloinen ja ihana, mutta toisinaan myös niin järjettömän ärsyttävä ja vaivalloinen. Tällä neidillä on tavarat usein kadoksissa, sukat eri paria, aina vähän kiire joka paikkaan koska kello ei ole soinut, tai oikeita kenkiä ei ole löytynyt, tai neiti ei ole osannut valita minkä takin laittaa päälleen...Alkavan teini-iän myötä tästä neidistä on alkanut löytyä myös hiukka pippurisempaa puolta, meillä paiskotaan ovia ja jopa huudetaan joskus! Kaikenkaikkiaan, on kyllä aika uskomattoman hienoa huomata että siitä pikkuisesta esikoisesta on kasvanut upea nuori neiti. Neiti harrastaa musiikkiteatteria, ja esiintymiset ovat tälle mammalle ihan kamalia! Olipa kyseessä kuinka iloinen ja vauhdikas numero tahansa, itken. Aina. Tiedän, tosi noloa. Etenkin Neiti Teinille :)

-Neiti Uhmis, joka jo odotusaikana yritti kaikilla voimillaan potkia itseään ulos mun vatsanahan läpi. Syntyi horoskooppimerkkinään härkä, ja sitä todella onkin. Vahvatahtoinen, pieni jukuripää, joka osaa tuittuilla voimakkaammin kuin siskonsa koskaan. Välillä unohtaa neidin olevan vasta aika pieni, kun hän on tuollainen tarmonpesä kuin on. Ilmoittanut että haluaa olla isona taitoluistelija tai pizzanleikkaaja (itse kannustan tuohon ensimmäiseen, ei sillä että pizzanleikkaajissa mitään pahaa olisi). Joskus tuntuu että pikkuneiti on se joka tätä perhettä johtaa, viikonloppuisin kello:8.30 käy tiukka käsky: "Mulla on nälkä. Nyt leipää, voita, juustoa, kurkkua ja jogurttia pöytään."

Ikäerostaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tytöt ovat aika hellyyttäviä kaveruksia. Teinikin "taantuu" leikkimään pikkusiskon kanssa kotioloissa melko usein. Ja onhan se maailman kauneinta katsella sivusta, kuinka nuo kaksi toisiaan katselevat. Pienempi isompaa ihailevasti, mallia ottaen. Isompi pienempää hellästi ja huolehtien. Minun maailmani tärkeimmät kaksi.

Kevään projekti ja hiukan aiempia kätteni töitä

Kevään ja kesän aikana minun on tarkoitus tehdä meille uusi ruokapöytä. Olemme jo pitkään haaveilleet mieheni kanssa lankkupöydästä. Sellaiset taitaakin olla hiukan muotivillitys, mitä olen asiaa googlaillut. Olen nimittäin etsiskellyt vähän ideoita siitä, minkälainen runko pöydässä tulisi olla, ja minkä paksuiset lankut näyttävät hyvältä. Asia alkaakin pikkuhiljaa hahmottumaan ja luulenpa että pian alkaa myös tapahtumaan! Tänään jo soittelin isälleni "tilavarausta". Papalla on nimittäin maailman mainioin autotalli jossa näitä juttuja touhuilla. Tai autotalli lienee kyllä väärä sana, rakennusta kun ei alunperinkään rakennettu autoa varten vaan juurikin kaikenlaista harrastelua varten. Loistavaa, kun on olemassa tuollainen tila. Me nimittäin asumme pienehkössä kerrostaloasunnossa, jossa minkäänlainen nikkarointi on aikalailla mahdotonta.

Viime kesän lomapäivinä entisöin yhden pikkulipaston, jonka sain tätini kätköistä. Lipasto oli pitkään ulkona säilytyksessä, joten se kaipasikin aikamoisia toimenpiteitä. Ajattelin ensin vain hioa ja lakata sen, mutta alettuani levittää lakkaa, tajusin pian ettei hommasta tule mitään. Uusi hionta ja järeämmät aseet käyttöön. Ruiskumaalasin elämäni ensimmäistä kertaa! Se oli aika haastavaa, mutta todella hauskaa. Ja kuinka hienoa jälkeä laitteella saakaan aikaan. Ei huolta siveltimen jäljistä.

Tässä "ennen"-kuva:

Ja tässä "jälkeen":

Nuo vanhat vetimet irroitin ja paikkasin ylimääräiset reiät pikasiloitteella ennen maalausta. Uudet vetimien nupit on ostettu pitkän mietinnän jälkeen Bauhausista.

Lipasto sai uuden kodin meidän eteisestä jossa se toimii laskutasona ja postien säilytyshyllynä.

Tuli aika kiva, eikö?

Kurkistuksia minun elämääni, tervetuloa mukaan!

Niin paljon ajatuksia, uusia ideoita, pohdintoja, kaikkea maan ja taivaan välimaastosta. Tuli sellainen olo, että haluan saada niitä vähän "paperille".

Luvassa asiaa ainakin lapsista, sisustamisesta, erilaisista kädentöistä nikkaroinnista virkkaukseen, ruuanlaitosta, matkailusta ja ihan siitä kaikesta, mitä elämään kuuluu. Minusta elämän kuuluu olla värikästä, täynnä eri makuja, tuoksuja, ääniä. Niinä hetkinä kun maltan pysähtyä, imen itseeni kaikkea, kaikilla aisteilla. Maailma on kuulkaas aika magee paikka!

Niin ja tuo blogin nimi, se on se, kun on masun pohjassa kutittaa, sydäntä rutistaa, on pakko laittaa silmät kiinni, kyyneleet pyrkii esiin ja huomaa hymyilevänsä.